Isomunsterinseisoja

ISOMÜNSTERINSEISOJAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA v. 2000-2005

RODUN SYNTY JA HISTORIA

Rodun kotimaa on Saksa, Münsterin ja Westfalenin alue. Rodun historiallinen kehitys on saanut alkunsa keskiajan valkokirjavista lintu- ja haukkametsästyskoirista, joista kehittyneet ylösajavat ja viiriäiskoirat ovat 1800-luvun seisojien esi-isiä.
Pienimünsterinseisojan ja pitkäkarvaisen saksanseisojan tavoin isomünsterinseisoja luetaan kuuluvaksi pitkäkarvaisiin saksalaisiin seisojiin, joiden suunnitelmallinen jalostus aloitettiin 1800-luvun lopulla.
Isomünsterinseisojat olivat alkuaan väärän värisinä syntyneitä pitkäkarvaisia saksanseisojia, joita kasvattajat eivät huolineet, vaan lahjoittivat ne alustalaisilleen ja maatyöläisilleen.
Kun metsästysoikeus oli ennen sosiaalista vallankumousta vain aatelisilla, käyttivät talonpojat näitä koiria salametsästykseen, jossa se oli omiaan haukkumattomuutensa ansiosta. Se haukkui vain kaadolla ja tiedottaessaan.
Kun Saksa vuonna 1909 poisti mustan värin lopullisesti pitkäkarvaisen saksanseisojan rotumääritelmästä, vuonna 1919 perustettiin uusi seura hoitamaan pitkäkarvaisten mustavalkoisten koirien jalostusta. Ensin merkittiin kantakirjaan kaikki jäljellä olevat alkuperäiskannan yksilöt, joita löytyi etenkin läntiseltä Münsterin alueelta ja Ala-Saksista. Näillä 83 koiralla aloitettiin isomünsterinseisojan suunnitelmallinen jalostus vuonna 1922. Kantakirjaan merkittyjen koirien välisistä astutuksista syntyneet pentueet rekisteröitiin isomünsterinseisojiksi.

NYKYINEN KÄYTTÖTARKOITUS
Isomünsterinseisoja on seisova lintukoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 7 (kanakoirat, pointing dogs).
Se on monipuoliseen metsästykseen soveltuva seisova lintukoira, jonka kyvyt tulevat erityisesti esiin laukauksen jälkeisessä työskentelyssä.
Sen tehtävä on etsiä ja paikallistaa riistaa, osoittaa se seisomalla, ajaa se käskystä liikkeelle ja noutaa ammuttu tai haavoitettu riistaeläin.

YLEISYYS MUISSA MAISSA
Rodun kotimaassa Saksassa isomünsterinseisojia rekisteröidään vuosittain 300-350 kpl . Ruotsissa rekisteröitiin vuosina 1989 - 98 199 isomünsterinseisojaa.

YLEISYYS SUOMESSA

Isomünsterinseisoja on varsin harvinainen rotu Suomessa, 90-luvulla on rotuun rekisteröity 28 koiraa. Suomessa on syntynyt 2 pentuetta, vuonna 1996 ja 1999, joissa yhteensä 15 pentua. Loput ovat tuontikoiria Ruotsista, Saksasta ja Tanskasta.

Rekisteröinnit Suomessa
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2 1 1 0 3 0 9 2 1 9

ROTUJÄRJESTÖ
SAKSANSEISOJA-KERHO ry

Isomünsterinseisoja kuuluu Saksanseisoja-Kerho ry:n rotuihin. Kerho on perustettu v.1943 ja jäsenmäärä vuonna 1999 n. 2000. Rotujärjestön edustamia rotuja tai rotumuunnoksia on Suomessa tällä hetkellä 14 ja niitä on viime vuosina rekisteröity n. 700 uutta koiraa vuosittain.
SSK:n tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää mannermaisia seisovia lintukoiria metsästyksen monitoimikoirina ja edistää muutoinkin kanakoiraharrastusta maassamme.
Yhdistys järjestää roduilleen erikoisnäyttelyitä, jalostuskatselmuksia sekä käyttökokeita (KAER-kokeet) metsästysominaisuuksien selvittämiseksi ja sopivan jalostusmateriaalin löytämiseksi. Jalostusmielessä tärkein koe on jokasyksyinen Junkkari-katselmus edellisenä vuonna syntyneille koirille. Yhdistys julkaisee opaskirjaa ja neljästi vuodessa ilmestyvää Saksanseisoja-lehteä ja Vuosikirjan.

YLEISET JALOSTUSTAVOITTEET

TERVEYS JA LISÄÄNTYMINEN

Rotu on kuulunut PEVISA-ohjelmaan 1.1.1996 lähtien. Pentujen vanhemmista tulee olla lonkkakuvauslausunto.

Vuosina 1992-1999 on kuvattu 15 isomünsterinseisojaa. Näistä tuloksen A sai 6 koiraa, tuloksen B 4 koiraa, tuloksen C 2 koiraa ja tuloksen D 3 koiraa.

Terveet 66,7 % kuvatuista
Dysplasia-aste C-D 33,3 % kuvatuista

Saksassa rodun dysplasia-aste on n. 15 % ja Ruotsissa tilanne on lähes Suomen kaltainen, n.34%

PEVISA-ohjelman ulkopuolella on kolmen koiran kyynärnivelet kuvattu tuloksella 0 ja kaksi koiraa silmätarkastettu kielteisin tuloksin.

Rodun kotimaassa perinnöllistä sairauksista on tavattu lonkkavikaa, nivelrustojen kasvuhäiriötä (OD), selkärangan luutumista l. spondyloosia, silmäluomen asentovirheitä (entropium ja ektropium), epilepsiaa, purentavikoja, PRA:ta, HC:tä, sokeritautia sekä munuaisvikoja, lisäksi luonnevikoja.
Suomessa tilanne on huolestuttava lähinnä dysplasian osalta, mutta kaikkien mainittujen sairauksien ja vikojen mahdollista esiintymistä Suomessa on seurattava.

LUONNE
Avoin ja ystävällinen, eloisa olematta hermostunut, oppivainen ja yhteistyöhaluinen.

KÄYTTÖOMINAISUUDET

Isomünsterinseisoja on käyttöominaisuuksiltaan monipuoliseen metsästykseen soveltuva seisova lintukoira, jonka kyvyt tulevat erityisesti esille laukauksen jälkeisessä työskentelyssä. Se on erittäin hyvä vedestä noutaja kuten kaikki pitkäkarvaiset seisojat, joista se polveutuu.
Isomünsterinseisojan työskentelystä kuvastuu pyrkimys löytää riistaa ja sen haku on laajaa ja vauhdikasta. Suojaavan karvapeitteen ansiosta se sietää hyvin myös kylmiä sääolosuhteita ja kykenee työskentelemään vaikeakulkuisissa tiheiköissä. Se on riistaintoinen ja hyvävainuinen ja suorituskyvyltään kestävä. Se soveltuu käytettäväksi myös haavoittuneen riistan jäljitykseen.
Pienpetojen käsittelyyn rodulla on riittävä terävyys, sellaisen kohdatessaan koiran tulee käydä arkailematta kiinni ja pyrkiä tappamaan se.

ULKOMUOTO

Rotumääritelmä (hyväksytty FCI 24.6.1987, käännös SKL-FKK 4.11.1998)
Alkuperämaa Saksa

Yleisvaikutelma
Rakenteeltaan voimakas ja lihaksikas, kuitenkin jäntevä kokonaisuus. Älykäs ja hienostunut ilme. Selväpiirteiset ääriviivat.

Tärkeitä mittasuhteita:
Mahdollisimman neliömäinen: rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla kutakuinkin samat. Rungon pituus voi ylittää säkäkorkeuden 2 cm:llä.
Käyttäytyminen/Luonne
Tärkeimmät luonteenominaisuudet ovat ohjattavuus, oppimiskyky ja luotettava metsästystyöskentely varsinkin laukauksen jälkeen. Luonne eloisa olematta hermostunut.

PÄÄ
Jalo ja pitkänomainen. Ilme on älykäs.
Otsapenger:
Vähäinen
Kirsu:
Selväpiirteinen ja väriltään musta.
Kuono-osa:
Vahva, pitkä ja käyttötarkoitukseen soveltuva. Kuononselkä suora.
Huulet:
Eivät riippuvat.
Hampaat/purenta:
Voimakas, täysihampainen ja moitteeton leikkaava purenta. Hyvin kehittyneet kulmahampaat.
Posket:
Voimakkaasti kehittyneet poskilihakset.
Silmät:
Mitä tummemmat, sen parempi.
Korvat:
Riippuvat, leveät, melko korkealle kiinnittyneet, pyöreäkärkiset ja tiiviisti pään myötäiset.
Kaula:
Vahva ja lihaksikas, jalosti kaartunut.

RUNKO
Säkä:
Keskikorkea, pitkä ja lihaksikas.
Selkä:
Lyhyt, kiinteä ja suora.
Lanne:
Vahva ja jäntevän lihaksikas.
Lantio:
Pitkä, leveä ja lihaksikas, vain hieman laskeva.
Rintakehä:
Edestä katsottuna leveä ja sivulta katsottuna syvä, eturinta on selvästi erottuva.
Alalinja ja vatsa:
Vatsaviiva on hieman kohoava. Vatsa on kiinteä ja solakka. Kupeet ovat lyhyet ja korkealle sijoittuneet.

RAAJAT
Eturaajat
Yleisvaikutelma:
Eturaajat ovat hyvin kulmautuneet, suorat, vahvat ja lihaksikkaat.
Lavat:
Tiiviisti rintakehän myötäiset.
Ranteet:
Joustavat.
Käpälät:
Tiiviit, kohtuullisen pitkät ja kohtuullisen pyöreät. Etukäpälissä on kannukset.
Takaraajat
Yleisvaikutelma:
Takaraajat ovat vahvat, lihaksikkaat ja suora-asentoiset.
Polvet ja kintereet:
Moitteettomasti kulmautuneet.
Käpälät:
Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa.

Liikkeet:
Käynnissä ja ravissa joustavat, maatavoittavat ja pitkäaskeliset. Laukka on joustavaa ja tehokasta; riittävä takaraajojen työntö ja pitkät loikat. Nahka: Tiiviisti pinnanmyötäinen.

KARVAPEITE
Karva:
Pitkää ja tiheää, kuitenkin liioittelematonta eli tyypillinen pitkäkarvaisen karva. Karvapeite ei saa olla kiharaa eikä avointa, sillä ne haittaavat metsästystyöskentelyä. Sekä uroksilla että nartuilla karvan tulee raajojen takaosassa olla erityisen pitkää ja muodostaa tiheät hapsut. Myös hännässä karvan tulee olla erityisen pitkää, pisimmät hapsut ovat hännän keskiosassa. Korvien hapsujen tulee olla pitkät ja korvan alareunan selvästi ylittävät (lyhytkarvaiset korvat ovat virhe). Muutoin pään karvoitus on lyhyttä ja pinnan myötäistä.
Väri:
Valkoinen mustin läikin ja pilkuin tai mustapäistärikkö. Pää on väriltään musta, jossa mahdollisesti valkoinen viiru tai piirto.

KOKO JA PAINO
Säkäkorkeus:
Urokset 60-65cm ja nartut 58-63cm.
Paino:
n. 30 kg.

Virheet:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Pää: Liian leveä kallo tai voimakas otsapenger.
Kirsu: Pigmentitön tai pilkullinen.
Kuono-osa: Kyömy tai kovera kuononselkä, löysät tai riippuvat huulet.
Hampaat/purenta:
Vähäiset virheet: tasapurenta, yhden P1:n tai M3:n puuttuminen. Vakavat virheet: ylä-, ala- tai ristipurenta, etu- ja kulmahammaspuutokset, P2 - P4:n tai M1 tai M2 puutokset.
Silmät:
Liian vaaleat, näkyvä punainen sidekalvo, sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium).
Korvat: Alas kiinnittyneet, eivät pään myötäiset.
Kaula: Liian lyhyt, liian pitkä, liian paksu tai liian ohut; löysää kaulanalusnahkaa.
Säkä: Liian matala tai liian lyhyt.
Rintakehä. Tynnyrimäinen, kapea tai matala, puuttuva eturinta.
Selkä: Liian pitkä, notko tai karpinselkä.
Lanne: Heikkolihaksinen tai ei sulavasti lantioon liittyvä; takakorkeus.
Lantio: lyhyt, kapea tai jyrkästi laskeva.
Vatsaviiva: liian jyrkästi ylösvetäytyvä tai riippuva.
Häntä: sivulle tai ylöspäin kiertyvä, koukku- tai kippurahäntä.
Eturaajat: liian niukat kulmaukset, ulkonevat kyynärpäät, liian periksiantavat ranteet; kapea- tai leveäasentoiset eturaajat.
Takaraajat. Liian niukat kulmaukset, pihtikinttuisuus tai länkisäärisyys, kapea- tai leveäasentoiset takaraajat,
Käpälät: pyöreät ns. kissankäpälät, pitkät ns. jäniksenkäpälät, hajavarpaisuus, sisä- tai ulkokierteiset käpälät.
Liikkeet: lyhyt, jäykkä tai sipsuttava käynti ja ravi; lyhyt, töksähtävä tai tehoton laukka.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Pelkopureminen ja ihmisarkuus, rotumääritelmästä poikkeava väritys, huomattava pigmentinpuutos.

Huom. uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

ISOMÜNSTERINSEISOJAN JALOSTUKSEN PAINOPISTEET

Jalostuksella pyritään valinnan kautta terveluonteisiin, sosiaalisiin koiriin ja vahvistamaan kannassa olevia metsästysominaisuuksia, unohtamatta terveen rakenteen ja hyvän karvapeitteen merkitystä käyttökoiralla.
Kanta on Suomessa vielä niin pieni, että erityisesti sisäsiittoisuutta on vältettävä ja geenipohjan laajentamiseen on pyrittävä tuontien ja ulkomaisten astutusten avulla. Tuontikoirien on oltava rakenteeltaan ja luonteeltaan terveitä ja käyttölinjaisia.
Luonteeltaan isomünsterinseisoja on itsevarma, eloisa ja yhteistyöhaluinen. Jalostukseen sopimattomia ovat koirat, jotka ovat ylivilkkaita, hermostuneita, aggressiivisia tai joilla yhteistyöhalukkuus ei ole tasapainossa riistainnon kanssa.
Dysplasiatilanteemme vuoksi on suositeltavaa, että jalostukseen käytetään vain tervelonkkaisia yksilöitä ja kahden B-lonkkaisen yhdistämistä tulee välttää.

JALOSTUSTAVOITTEIDEN TOTEUTTAMINEN

Jalostukseen pyritään käyttämään mahdollisimman korkealuokkaisia yksilöitä ja siitosyhdistelmiä suunniteltaessa ottamaan huomioon yksilöiden luonne, käyttöominaisuudet, ulkomuoto ja perinnölliset sairaudet sekä viat. Jalostusarvoa määriteltäessä kiinnitetään huomiota koiran oman laadun lisäksi myös sen suvun ja erityisesti jälkeläisten laatuun.

JALOSTUSTOIMIKUNTA

Käytännön jalostusta toteuttamaan ja ohjaamaan valitaan jalostustoimikunta. Jalostustoimikunta pyrkii ennen kaikkea tietojen jakamiseen kasvattajien käyttöön. Tämän työohjeen yleisperiaatteet ovat vähimmäisvaatimuksineen jalostustoimikunnan runkona ja ohjeena kuitenkin niin, että jokainen tapaus käsitellään yksilöllisenä ja harkinnan mukaan voidaan näistä ohjeista joustaa tai niitä voidaan tarvittaessa tiukentaa. Tavoitteena on pyrkimys mahdollisimman korkealaatuiseen jalostukseen.

Toimikunta pyrkii työssään ehdottomaan puolueettomuuteen ja noudattaa SKL-FKK:n ja Saksanseisoja kerho ry;n yleisiä toimintaperiaatteita. Toimikunta vastaa sille esitettyihin kirjallisiin tiedusteluihin, jotka on tehty riittävän ajoissa, mieluiten vähintään kaksi kuukautta ennen odotettua kiimaa. Toimikunnan päätös koskee vain sitä astutuskertaa, johon tiedustelu kohdistuu.

Kun jalostusneuvoja tekee siitosyhdistelmäehdotuksen, edellyttää hän, että kasvattaja on
- Saksanseisojakerho ry:n jäsen
- kasvattaja on tehnyt SKL-FKK:n kasvattajasitoumuksen
- kasvattaja huolehtii pentujen ilmoittamisesta Junkkari-kilpailuun, joka on nuorten koirien perinnöllisten käyttöominaisuuksien ja ulkomuodon katselmustilaisuus
- kasvattaja pyrkii sijoittamaan pennun rodunomaiseen käyttöön
- kasvattaja ilmoittaa pennun ostajan Saksanseisojakerhon jäseneksi ja luovuttaa hänelle kouöutusoppaan.

YLEISET VAATIMUKSET

Yleisperiaatteena on, että jalostusvalinnassa urokselle on asetettava suuremmat vaatimukset kuin nartulle.
Jalostusyhdistelmässä voivat uroksen ja ja vastaavasti nartun näyttely- ja koetulokset ym. jossain määrin korvata toisen osapuolen puuttuvia tuloksia. Liian läheistä sisäsiitosta vältetään FCI:n suositusten mukaisesti.

Jalostukseen käytetään ainoastaan yksilöitä, jotka ovat vapaita perinnöllisitä sairauksista ja vioista, sekä polveutuvat riittävän terveistä suvuista.
Erityisesti huomioitavia ovat lonkkanivelen kasvuhäiriö (dysplasia l. HD), epilepsia, osteokondroosi, silmäluomen asentovirheet, purentavirheet ja vakavat hammaspuutokset, luonneviat.
Mikäli todetaan, että jokin yksilö on aikaisemmin jälkeläisissään periyttänyt poikkeuksellisen runsaasti jotain sairautta tai vikaa, tulee tällainen koira viipymättä poistaa siitoskäytöstä.
Jalostustoimikunnan tulee seurata mahdollisten perinnöllisten sairauksien ja vikojen esiintymistä rodussa ja tarvittaessa ryhtyä niiden vaatimiin toimenpiteisiin.
Uroksen käyttö siitokseen on sopeutettava käytettävissä olevan jalostusmateriaalin laajuuteen.
Narttua saa käyttää siitokseen vasta, kun se on 18 kuukauden ikäinen ja penikoittaa korkeintaan kerran 10 kuukaudessa.
Piilokiveksisen uroksen jälkeläisiä ei rekisteröidä, eikä se saa osallistua näyttelyihin tai kokeisiin.

JALOSTUSREKISTERIVAATIMUKSET

Siitosyksilöiden vaatimukset pohjoismaisessa jalostusrekisterissä ovat:

Narttu: - metsästyskoetulos AVO 2 Uros: - metsästyskoetulos AVO 1
- näyttelytulos AVO 1 tai KÄY 1 tai - näyttelytulosvaatimus sama kuin nar-
tulla
2x AVO 2 tai KÄY 2, kuitenkin niin, - vapaa lonkkanivelen kasvuhäiriöstä
ettei 2. Palkinto ole tullut huonon luonteen
vuoksi
- vapaa lonkkanivelen kasvuhäiriöstä

 Etusivulle